välimuistaminen sny-parilta

Posti toi minulle aurinkoiset terveiset sny-pariltani jo joitakin päiviä sitten vaan en nyyisellään oikein ehdi tai jaksa olla tietokoneella ja en ole vielä oppinut tätä blogia päivittämään kännykällä. Vaan kiitos kortista, se tuli kyllä sopivasti piristämään sairauksien ja väsymyksen täyttämää arkea. Villasukille on aina käyttöä, mie ainakin käytän niitä ihan aina. Olen kylmälle herkkä jaloistani vaikka muuten olenkin kovin lämminverinen. Eli mie kotosalla saatan hyvin olla t-paidassa/topissa ja tietty pikkareissa ja jalassa villasukat. Miulla on myös sellaiset läpinäkyvät saappaat ja harmikseni ne ei vaan tunnu jalassa niin mukavilta, että niissä alkaisi mitenkään ilokseen kulkea.

Ja sitten se kortti;

Kuva on valitettavan suttuinen, en vain saanut tarkennettua paremmin. Vaan noinhan se menee, ja kuten pappi isäni hautajaisissakin sanoi...elämä on kaikille alussa kuin valkea kangas, noin se juuri on. Langasta se kangaskin tulee ja jokainen meistä itse siihen värit valitsee. Paljon olen taas nyt syksyn tullen miettinyt asioita ja elämän suuria kysymyksiä, liekkö jotain lähestyvää 40 vuoden kriisiä tässä alkaa valmistella. Vaan mitään päätöksiä en ole tehnyt enkä hätiköiden tee...katsellaan kaikessa rauhassa.

Käsitöiden kanssa tuntuu junnavvaan. Mihinkään ei oikein ole inspiraatiota tahi energiaa. Iltaisin olen niin väsynyt usein, ettei jaksa edes ajatella mitään käsitöitä. Nytkin on odottamassa tekijäänsä neljät sukat, joita kolmet odottaa päättelyä, koristelua, sekä yksi torkkupeitto. Vaan yhdet sukat sentään sain tehtyä valmiiksi asti, näitä samanmoisia on tänä syksynä tullut tehtyä jo useampi...joten siksi näistä varmaan katosi jo se enin tekemisen palo. Vaan malli on aina niin kaunis Olga, lankana 7 veikka graffitin harmaa ja polkka, kulutus 136 g. Menevät lahjaksi facebookin kautta ihmiselle, joka ei kaihin vuoksi enää näe tummia sävyjä neuloa.

                                                Kiitos kun kävit, kommetti ilahduttaa aina!

                                                                   ANNE-MARI

Olipa miulla jännittävä ilta

eilen kyläreissulla puhelimeen piippasi viestin ja sain ilmoituksen saapuneesta paketista. Koska en mitään muuta odottanut tuohon smartpostiin saapuvaksi ajattelin, että sen täytyy olla sny-paketti ja hetihän se oli haettava. Ja voi mikä paketti minulle saapuikaan. Kolme kerää teeteen pallasta ja ihanissa väreissä. Ohje apupupuun, joka kyllä täytyy tehdä vaan nyt mietin et raaskinko mie noita pehmoisia pallaksia tuohon käyttää vai teenkö vaihtarit? Ja kaksi keristä oli pyöräytetty palloiksi ja sisällä luvattiin olevan yllätys. No illalla lapset hyvissä ajoin nukkumaan ja mie pallojeni pariin. Olo oli kyllä taas aika aikuismainen kun yksinäni hihittelin kerää uudelleen pyöritellessäni ja välillä miettiessäni kilahtiko äsken joku lattialle? Mitään ei kyllä silmään satu. Väliin silmiin sattui kimallus kerän keskeltä ja mie mietin että kimaltaakos tämä lankakerä?  Ja kimaltihan siellä, katsos vaikka;

Kerien sisältä palajstui pieniä, metallisia neuleaiheisia koristeita ja yksi isompi laattakin sekä hauska puikkomitta avaimenperä, kuvat ovat valitettavan huonoja, valo ei vaan meinaa illalla  riittää. Yksi koristeista oli onnistunut putoamaan ja siitä se ihmettelemäni kilahdus oli kuulunut, onneksi pudonnut löytyi,

Ja tässä paketti vielä kokonaisuudessaan, kaikkineen aivan ihana paketti ja apupupu pitää ehdottomasti tehdä.

Paketissa oli tosiaan teeteen pallas lankaa, ihania pikkuisia koristeita ja puikkomitta, karkkia pari pussia sekä purkkaa, itsetehty tiskirätti ja parikin korttia. Kehoitus myös herkutella :)

Oikeasti olen kyllä ihan mykistynyt, sain taas niin mukavan paketin jotta. Päiväkin oli mitä parhain, kipeänä olen ollut ja tuli kyllä kivasti piristämään. Parilleni iso kiitos hienosta paketista.

Ja kuten tiedätte, mä en oikein tule toimeen noiden pienten näperrysten kanssa. Siskokin toivoi aiemmin täältä näkynyttä avainnauhaa jo alkukesästä vaan nyt sen vasta sain näperrettyä ja kuvakin tuli otettua niin, että viimeinen lanka vielä törröttää kiinni. Bambulankaa tähän työhän kului huimat 20 grammaa.

Ja omia jalkoja jää lämmittämään täällä jo aiemmin nähdyn kaltaiset olga-sukat. Lankana 7 veljestä tumma harmaa ja polkka. Kulutus 130 grammaa.

                                              Mukavaa loppuviikkoa!

                                   Anne-Mari

Multnomah-huivin uusi mahdollisuus

Jotenkin ihastuin tuohon multnomah-huiviin vaikkei se ensimmäisellä yrittämällä ollutkaan ihan odotusten mukainen. Nyt tein toisen ja onnistui paremmin. Lanka oli vähän pettymys, kokonaan akryylia ja se kyllä tuntui jo neulottaessa ja väritkin olivat vähän pettymys vaikkeivat niin huonot ole oikeasti mitä kuvissa. Huivin alkusilmukat loin viime viikon torstaina ennen reissuun lähtöä ja siellä reissussa neuloa tikuttelin milloin ennätin. Halpis-pyörötkin onnistuin katkaisemaan tätä neuloessa.

Lanka  oli tosiaan jotain ALIZEN Silver jokulanka, ainoa hyvä puoli oli, että huivi oikeni kostuttamalla ja muutaman kerran rumpsattamalla oikeisiin mittoihin, hieman nuppineuloilla siten sitä laittelin kiinni kuivumaan. Vaan ohjeeseen olen ihastunut, joskin vähän tympeähän tuota aina oikeasta on aina neuloa. Lankaakin kului vain 160 grammaan.

                                                          ANNE-MARI

työkaverin pikkuiselle ja tukholman tuliaisia

Työkaverini jäi heinäkuun lopulla kesälomalla ja elokuun lopussa piti alkaa äitiysloma. Vaan pikkuinen päättikin kiirehtiä maailmaan jo heinäkuun viimeisinä päivinä ja kiirehän se tuli lahjaa tekemään. Langat tilasin ja itse peitto tulikin virkattua muutamina iltoina. Lankana 7 veljestä ja kulutus 390 grammaa. Tähän peittoon tein vartavasten sekaraitaa, jotenkin olen riippuvainen tasaraidoista sekä myös samoina toistuvista raidoista.

Sny-pariltani sain jo perjantaina postissa kortin, vaan olin lähdössä reissuun, joten julkaisu jäi nyt tänne.

"Elämä ei ole tulemista johonkin päämäärään, se on matka, joka antaa voiman ja valon sydämensä tien seuraajalle" - Katri Helena.  Tuon kun aina muistaisi, kaiken arki kiireen keskellä. Parini kysyi kortissa lankavalintaa? Pysyäkkö minulle tutussa ja turvallisessa langassa vai laittaa pakettiin jotain ei villaista? Täytyy nyt tarkentaa, että lempilankani on ehdottomasti villa- tai villasekoitelangat vaan kyllä mie tykkään muistakin langoista, etenkin luonnonkuituisista. Ja kylläpä mie reissussa neuloin huivin akryylilangasta, joten voit ihan rennosti miettiä muitakin lankoja..

Ja tosiaan reissussa neuloin itselleni toisen multnomah-huivin. Ensimmäistä tein 6 kk, tämä toinen sai alkunsa torstai-iltana ja eilen päättelin, kuvia saatte, kunhan huivi kuivuu. Ja lankaakin tärkeämmäksi totesin taas kerran ne laadukkaat välineet. Kesken huivin sain tuollaisen halppis-pyörö kaapelin poikki ja Helsingin stokkalta kävin sitten itselleni tuliaisiksi ostamassa hieman varusteita.  Eli tykkään addin pyöröistä, knit pron hiilikuituisista puikoista ja silmukkamerkkejäkin tuntuu aina hukkuvan, vinkvink. Ja täytyy nyt vielä todeta, että tällä kertaa se multnomah-huivi on jopa sitä kokoa mitä aluksi kuvittelin, olisi hyvä ohjeeseen laittaa jonkinlainen lankasuositus, millä saa huivista tms. kuvan kokoa olevan.

 

Aurinkoisia syyspäiviä!

 

 

Anne-Mari

Syksyn sny-kierros käynnistyy

Elokuu käy kohti loppuaan ja meilläkin arki alkaa saada jonkinlaisen rungon, vaikkakin kolmivuorotyöläisenä se on hieman hatara. Minulle suuri helpotus oli, kun kuopion kaupunki vihdoin vastasi miun päivähoitotarpeeseen ja lasten iltahoito järjestyy tuossa Laurin päiväkodilla, hoitaja käy esikarilaisen ja ekaluokkalaisen hakemassa päiväkotiin miun iltavuoroiltoina ja hoito on turvattu heillä. Kaksi vuotta meni tähänkin taistoon, vaan nyt on aika nauttia. Ja miehän nautin. Ilmottauduin taas mukaan syksyn salaiseen neuleystävä-rinkiin ja näin on turvattu mukava syksy. Esimakua sain jo, kun postipoika toi pariltani kortin, muumisellaisen ihan niin kuin mie tykkään. Ystävät auttavat aina-kertoo kortti ja niin se juuri on. Ystävät ovat elämän parhautta ja pitäisi aina muistaa ystäviä, lähellä ja kaukaa. Toinen mietelause johon ihastuin, kun sen joskus Facebookissa näin oli jotakin näin

                                               " tuntemattomista
                                voi tulla ystäviä
                                yhtä helposti kuin
                                ystävistä tuntemattomia"


Vaan käsitöitäkin on tullut tehtyä. Hitaasti ja harkiten. Tilaustyö jotenkin aina saa tekemisen jumiin. Nytkin töissä kaveri pyysi tekemään sukat. Punaiset, ei kiristävät. Ja niitä mie tein kaksi viikkoa. Enkä silti ole jälkeen tyytyväinen. Työkaverin vauvalle on myös vaunupeitto valmistunut vaan se odottaa vielä höyrytystä.

Tässä nämä pitkään ja hartaasti tehdyt sukat, lankana 7 veljestä ja kulutus 102 g, koko 39

                                                          Kiitos käynnistäsi ja

                                                Aurinkoista alkavaa syksyä!


                                                Anne-Mari

Valmistuu joskus tässäkin torpassa jotain

Elokuu on käynyt jo puoliväliin ja ei voi kuin todeta, että päivät katoavat kuin huomaamatta. Lasten ollessa isänsä luona olin suunnitellut tekeväni yhtä sun toista, vaan empä ennättänyt oikeastaan kuin sitä yhtä. Vaan onneksi edes sen. Ikuisuusprojektiksi uhannut jäädä huivi, johon ohjeen ja langan sain viime vuoden keväällä kai jo sny-pariltani on vihdoin valmis. Elikkäs miun ensimmäinen oikea neulottu huivi, Multnomah on tosiaan valmis. Tämänhän mie laitoin puikoille jo talvella vaan sitten se jäi odottamaan parempaa aikaa neuloa rauhassa ja sitten muuton jalkoihin. Vaan oikeasti ohje on aika simppeli, oppii nopeasti ulkoakin. Ja huivihan on kaunis, lanka miulle edelleen mieleistä. Vaan kuvittelin huivia isommaksi.

Lankana Millie colorin socks&lace lanka, kulutus 87 grammaa.

Ja sitten sain tikuteltua yhden parin olgasukkia äidilleni syntymäpäivälahjaksi, mukaan pakettiin sujautan jalkarasvaa. Sukissa lankana punaraitaista seiska veikkaa ja harmaa on suomalaista sukkalankaa. Kulutus 122 grammaa.

Lankaa on tähän mennessä kulunut 6441 grammaa ja lisäksi tietty kaikki keskeneräisissä kiinni olevat langat. Jotenkin on hirveän hitaaksi tullut, ajatuksissa ehtii vaikka sun mitä, tosielämässä ei juuri mitään.

Vaan nauttikaahan kaikki kauniista,kesäisistä päivistä, toivottavasta tälläisiä olisi vielä paljon jäljellä. Osallistuin tänäkin syksynä sny-rinkiin, kivaa odotettavaa on siis tiedossa pitkin syksyä!


                                                               ANNE-MARI

Kiireisen kesän käsityöt

Ompa mennyt kesä vauhdilla. Lapset lähtevät huomenna isänsä luo lomalla ja kun sieltä palaavat, on enää muutama päivä koulunalkuun. Kesäkuu meni kokonaan muuttoa tehdessä ja olikin oikeasti aika voimille ottava projekti. Vaan uudesta kodista mie tykkään kovasti ja tämä tuntuu vihdoin viimein oikealta kodilta ja pikku hiljaa laitellaan tavaroita paikoilleen ja vaihdellaaan paikkoja. Käsitöitäkin on tullut tehtyä vaan aika harvakseltaan. Aina tuntuu olevan jotain tarpeellista hukassa, jos ei muuta niin motivaatio. Vaan nyt olen ollut lasten kanssa viisi päivää vapaalla ja se ainakin houkutteli päättelykeijun kylään, jopa alkoi tulla blogiin esiteltävääkin.

Perussukkia on tullut tehtyä, toiset näistä menee lahjalaatikkoon ja toiset facebook-ryhmän sukkavaihtoon, molemmat kokoa 36 ja neulottu novitan 7 vaikasta. Ensimmäisiin lankaa meni 105 g, jälkimmäisiin 118g.

Kummitytölle neuloin rippilahjaksi itse ilkimys- sukat, lankana tuttu 7 veikka, kulutus n. 150 g. Sukanvarteen sujautin muutamia kolikoita, ajatuksella että aina on hyvä olla vähän sukanvarressakin. Kirjekuoreen sitte laitoin sitä, mitä kaikki nuoret arvostavat.

Tiskirättei virkkaisin jo kevällä, yksi meni kevään sny-parille ja loput sain pääteltyä nyt. Lankana sekalaiset puuvilla-jämät, näihin kului jämälankoja kivasti 135 grammaa.

Ja tämä huivi on virkattu jo toukokuisella turkin matkalla vaan muuttokiireissä päättely jäi ja ensin ajattelin etten pingota vaan kevyesti sitten kuitenkin pingotin. Lankana Lidl:n sukkalanka Nina, kulutus 195 grammaa. Ohje tuttu ja turvallinen. Kuva järkyttävän huono.

Ja uuteen kotiin olen joitakin netistä bonjaamia ideoita saanut toteutettua, ihana kun on oma tupa, saa laitella mitä haluaa seinilleen roikkumaan.

Niin ja kokeilinhan mie virkata isolla koukulla. Vanhoista lakanoista kai joku repinyt kudetta ja miulle jostain kirpparipussukasta tupsahtanut. Pikku veskiin virkattu pikkuinen matto. Ei nyt vallan vienyt sydäntä mennessään vaan ehkäpä mie rohkenen uudelleenkin isoon koukkuu tarttumaan.

Tälläinen on ollut miun kesä. Arvaatteko mittee mie olen suunnitellut tekeväni seuraavan kahden viikon vapaa-ajat, työt kun pitää miut tiiviisti kotosalla? Juu, käsitöitä. Rästissä on vielä vaikka kuinka keskeneräisiä ja niitä ajattelin tehdä loppuun, ja toiveissa on, että ennättäisin jonkun uudenkin polkaista käyntiin.

                                                      Ihanaista loppukesää teille kaikille!

                                                                          ANNE-MARI