Haikeutta ilmassa

Kesäkuun myötä päättyi kevään sny-kierros. Tämä kierros oli itselle kovin merkityksellinen, sillä kaatua muksautin maaliskuun alussa ja kyynärpääni silloin pahasti hajotin. Pari päivää tohtorit sitä kylmässä hautoivat ja ihmettelivät, puhuivat että on mennynä pieneen muruseen koko käsi. Kymmeninä palasina  jos ei ihan sataan osaan murtunut. Kipiähän se oli ja on, sekä monenmoista huolta tuonut tupaan. Kuka siivoa ja ruokkii lapset ja kotieläimet? Kuka maksaa asuntolainan? Kuntoudunko entiseen työhöni vai joudunko vielä koulun penkille?  Vaan onnellinen olen, kun käsitöitä pystyn tekemään. Taisi olla kotiinpääsyä seuraava päivä, kun vaivalloisesti koukulla muutaman silmukan tein. Ja iloinen olin. Sukkapuikot sai olla rauhassa pari kuukautta vaan nyt jo pystyy sukkaakin kutomaan.  Ja kuten lääkärinikin totesi, iloinen pitää olla. Jokunen vuosikymmen taaksepäin, olisin nyt ilman toista kättä. Väliäkö sillä, jos ei kunnolla liiku tahi vähän sattuu. Kun on sentään käsi ja käsitöitä pystyy tekemään.

Pitkän sairasloman aikana on ennättänyt toteuttamaan omia haaveitaan, tässä yksi niistä. Kulho vanhasta lp-levystä ❤ niiden alla uusi liina kokeilu. Virkattu uudella, helpolla ohjella ikivanhasta langasta.  Lankaa meni 61 grammaa.

  Ja yhdet villasukat on valmistuneet. Nämä olivat jyjy-töistä ne viimeisimmät. Nyt.on alkanut jo kyjy.  Villasukat kokoa 39, kotikulta sukkalankaa kului 118 grammaa.

Ihan pian on käsillä heinäkuu ☀

Anne-Mari