Paavo-pojalle peitto

Kulunut marraskuu on ollut rankka monella tapaa. Töitä on saanut tehdä aika tiiviisti ja sitten on tämä henkinen väsymys eron tiimoilta. Mieshän päätti ottaa ja lähteä pikaisesti, ei oikein edes ennättänyt tavaroitaan ottaa saati nyt siivota jälkiään. Kotia on koetettu laittaa siis kuntoon ja nyt alkaakin olla paikat siinä mallissa, että on aika rauhoittua joulun viettoon. Kulunut kuukausi oli rankka siksikin, että pari viikkoa sitten ajoin töistä lähtiessäni taas auton tieltä, peräpää vain lähti heittelehtimään ja kun auto tuli vastaan, niin pysähtymäänhän se oli saatava. Pysähtyi sitten vastaantulevien puolella olevaan bussipysäkkiin. Ensimmäinen ajatus oli, että onneksi en siihen autoon törmännyt eikä itselle käynyt kuinkaan eivätkä lapset taaskaan olleet kyydissä. Auto vaurioitui sen verran, ettei sitä taida kannattaa enää alkaa ulkopuolisella korjaamaan ja kaikki nämä autoon ja uuden auton hankintaan liittyvät kuviot on työllistäneet ihan kivasti. Tosin, edelleen olen kiitollinen, ettei muita vahinkoja tullut.

Käsityöt ei ole kyllä edenneet juuri laisinkaan, koska on tätä muuta puuhaa ollut. Paavon -pojan toivoma ja kiltisti odottama trokkupeitto sentään valmistui eilen ja kylläpä poika oli iloinen.

Lankana on tuttu ja turvallinen Nalle, kulutus 1030 grammaa. Ja nyt täytyy tunnustaa, että tässä pukin apupajassa ollaan auttamattomasti myöhässä tämän vuoden lahjomusten kanssa. Nyt täytyy laittaa hihat heilumaan ja ottaa sellainen loppukiri, yhtäaikaa sekä virkata, että suihkia puikoilla, jotta edes jotain omatekoista pukin konttiin tänäkin vuonna päätyy.

Oikein hyvää ja rauhallista toista adventtia sekä joulun odotusta. Varmasti monessa perheessä sitä jo hyvillä mielin odotellaan.


                                                         Anne-Mari

P.s ei me olla kasvissyöjiä. Mielenkiinnolla odotan, mitä mahtaakaan olla tulossa :)