lauantai 22. maaliskuuta 2014

Ensimmäinen sny-paketti on saapunut



Torstaina jo hain postista paketin ja minä malttamaton avasin sen jo autossa, ennenkuin hain lapset päiväkodilta. Jälkeenpäin kyllä tuli taas niin aikuinen olo-että. Paketissa palastui kolme kerää Janne-lankaa, värit oikein makeat, vihreä ja syvä pinkki. Heti tuli mieleen, että näistä tulee sukat miulle itselleni. (sitten joskus). Pari mieleistä malliakin heti heräsi ajatuksiin. Sitten paketissa oli miulle uusia tuttavuuksia, jonkinlaisia langanpidekkeitä tms, joihin ainakin kuvan perusteella saa kiedottua lankaa. Tuli mieleen, että kirjoneuletta tehdessä voisi olla näppärät? Jos joku tietää oikean tarkoituksen, niin voipi vinkata. Silmukkamerkkejä aina tarvitaan. Sitten oli suklaata, yhtä lemppareistani, välipalapatukoita, pikkuväelle tikkareita olettaisin sekä teetä. Tänään ajattelin illalla keittää pitkästä aikaa teetä ja hemmotella itseäni joko suklaalla tai noilla patukoilla. Lisäksi paketissa oli pari siemenpussia, toiselle etsinkin jo sopivan kukkaruukun ja koetan saada multaan lähipäivinä. Paketti oli hyvin mieluinan ja piristi päivääni kummasti. Useampaakin päivää, kun osasin tätä jo odottaa, ja meneehän tätä ihastellessa jo jokunen päivä. Kiitokset sny-parilleni.




Oma olo on kyllä sellainen, että olen loman tarpeessa. Takana on aika rankka talvi, eikä kevätkään näytä kovin kevyeltä. Tänään juuri mietin, että pitäisi opetella kuuntelemaan itseään paremmin. Mielessä oli, että painuisi itsekin huilaamaan, kun saa pikkuväen unille, mutta takaraivossa alkoi jokin pikkuorava kuiskuttelemaan kaikenlaista rästihommaa, joten hommiin oli tartuttava, vaikka siis oikeasti olisin kaivannut lepoa. Opinko lie koskaan?

Käsityöt etenee omalla painollaan, koetan nyt tehdä niitä jonkinlaisen kevyen aikataulun mukaan, jotta joskus saisin tänne aikaan myös jotain esiteltävää. Pari valmista työtä olen vaatakaapista purkanut, ja toivon, että ne tässä kevään ja kesän aikana muuttavat olonsa käyttökelpoisempaan muotoon. Muutenkin olen eroni jälkeen koettanut käydä hiljalleen tavaroita läpi ja luopua sellaisesta, mitä en tarvitse. Vaikka aika vaikeaahan tuo on, luopuminen. Taustalla on kuitenkin se ajatus, että tästä saattaa tulla piankin lähtö paljon pienempään ja olisi sitten jotenkin helpompi selvitä muutosta, jos olisi jo jotain turhaa saanut siivottua pois.

Ja kiitokset kaikille lukijoilleni ja satunnaiskävijöille. Vaikka päivitän blogia harvoin ja nyt tuntuu, etten ennätä muidenkaan blogeissa juuri käymään, on tämä kuitenkin sellainen henkireikä itselleni, että koetan tähän jostain aina välillä aikaa nipistää. Kiitos siis kaikille täällä pistäytyville.




                                         Anne-Mari

torstai 6. maaliskuuta 2014

Valkoista palmikkoa


Eipä pudonneet sukat odotetusti puikoilta, kuten viimeksi kirjoittelin, vaan tultiin sitten kipeiksi. Ensin sairasti kaksi keskimmäistä ja sitten pienin ja mie. Vanhin tyttö oli ainoa, joka säästyi taudeilta. Mahatautia, korvatulehdusta ja keuhkoputkentulehduksia, niistä oli meidän maaliskuun alku tehty.

Mutta sain nyt kuntoon tullessa otettua itseäni niskasta kiinni ja viimeistelin ne nyt. Eilen sain saajan lähettämän kuvan sukista ja ajattelin samantien sen täällä julkaista. Mallihan sukissa on vallan sama kuin aiemmissa harmaissa palmikkosukissa, pituutta tein tilaajan toiveesta lisää, noin neljä kuviokertaa enemmän ja nippanappa polviin menee nyt, vaikka omasta mielestäni sukat oli jo huiman pitkät. Mutta tilaajalla on vain huiman pitkät sääret. Lankana valkea 7 veljestä ja kulutus 233 grammaa.








Ja sain haasteen, kiitos siitä. Kävin jo haasteeseen hieman tutustumassa ja aion koettaa haasteeseen vastata.

                                              Mukava kun kävit, tervetuloa toistekin!


                                                                Anne-Mari

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Kevään sny-kierros on pyörähtänyt käyntiin

Kuten jo edellisessä postauksessa kirjoitin, otin osaa kevään sny-kierrokseen. Ja torstain postin mukana sain ensimmäisen yhteydenottoni omalta pariltani, kaunis kiitos kivasta ja mieluisasta muumi-kortista. Tästäpä se sitten alkaa, kevään mittainen jännitys. tämä kyllä tuo taas toivottua iloa ja positiivista odotusta tähänkin kevääseen. Jotain vain just mulle :)


Ja torstai oli muutenkin kiva päivä, toteutin silloin erään pitkäaikaisen haaveeni, sellaisen josta olen haaveillut jo liki 20 vuotta, mutta joka on aina jäänyt kiireempien alle. Mie otin tatuoinnin ja epäilen vahvasti, ettei tämä jää ainokaiseksi. Kuva on valitettavan huono ja iho punoittaa kovasti, kuva on otettu juuri tatuoinnin loputtua.







Ja jo perinteiseen tapaan, ei ne käsityö vaan oikein etene saati valmistu. Ehkäpä tässä maaliskuussa mie saan jo jotain valmiiksikin asti ja pääsen näyttämään, että kyllä täällä edelleen jotain nyhrätään.

               
                                                     Mukavaa maaliskuuta

                                                              Anne-Mari