keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Huhtikuun sny-paketti



Tiistaina sen jo hain postista, mutta kuvaaminen ja kuvien koneelle siirto ei tapahtunut ihan hetkessä. Eilenkin illalla olin kotona vasta 22.30 ja eipä sitä jaksanut enää mitään blogia päivittämään. Paketti oli kuitenkin tosi, tosi mieleinen vaikkakin hieman jäin kaipaamaan jotain viestin tynkää. Mutta parini olikin jo käynyt tänne kommentoimassa viestin unohtuneen. Joten eipä mitään, näitähän sattuu tekevälle, onneksi joskus muillekkin kuin minulle itselleni vain. Tässäpäs ensin kuvia paketista;









Kuten kuvista näkee, paketista löytyi hieno ja tosi tarpeellinen käsityöpussukka (lieneekö sny-parini sen itse ommellut?), ihanan väristä NORO-lankaa, puuhelmiä, kivikynttilöitä, kissalla herkkuja, itselle salmiakkia ja tämä salmiakki onkin tosi hyvää, yksi lemppareistani sekä tosi hieno ja kiva matkamallin ompelurasia. Tälläistä minulla ei ole ollutkaan ja tämän aion visusti piilottaa omaan laukkuuni ettei muksut tätä vie.Lisäksi pussukassa oli pieni, kiva ristipistopakkaus ja mä heti aloin miettimään, että mahdoinko mä kirjoittaa ajatuksiani tänne vai oletko sä parini oikeasti ajatustenlukija? Sillä mähän tässä jokin aika sitten ainakin mielessäni mietin, että tätäkin lajia olisi hieno kokeilla. Kerran jo lankakaupassa käydessäni hieman hiplailin ristipistopakkauksia ja jätin kuitenkin ostamatta. Mutta nyt on hyvä syy tätäkin kokeilla, koskaan en ole tehnyt, joten jonkinlainen perehtyminen täytyy ensin aiheeseen ottaa.

Mutta joo, paketti oli jälleen tosi runsas ja erityisen mieleinen. Käsityöpussukkaan pakkasin jo neuleeni, jonka otan mukaan tämänpäiväisellä kaupunkikäynnille. Ja kissatkin olivat herkuistaan mielissään, kuvissa miun rakas vanha kissarouva Salbert (eli MikaSalo) herkuttelee. Tällä kissarouvalla on ikää jo 18 vuotta, joten herkkuhetket heti aamusta sallittakoon :)

Noro-lanka on minulle aivan uusi tuttavuus. Hieman mietin jo mitä siitä tekisin, jotta mahdollisimman paljon iloa saisin? Mielessä pyörähti jo jokin kiva huivi, mutta illalla ajatukset jo kääntyivät sukkiin, sillä villasukkiahan mä rakastan yli kaiken. Kertokaapas minulle vinkkejä ja neuvoja, miten saisin tuon langan hyödynnettyä mahdollisimman hyvin.

                                                            Anne-Mari

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Huhtikuun hiljaiseloa

Kovin on hiljaista täällä minun blogissa. Virkkuukoukun kanssa istun illat pitkät, muttei mitään valmista synny. Ehkäpä ensi viikolla sitten? Käsityöaikaa on hieman myös vienyt se, että päätin siivota ja järjestää tuon miun ompelukammarin. Kaikki langat ja kankaat on vallanneet koko pikkusopen enkä mahtunut enää sinne ompelemaan, joten jotain oli tehtävä. Tyhjensin huoneen ja järjestelin kankaat ja langat ( ja ne kaikki muut pienet tuikitarpeelliset tavarat) uudelleen ja hieman entistä tiiviimmin. Ja nyt taas mahdun koneen ääreen ompelemaan. Suunnitelmissahan minulla on osallistua kevään nunnupeittokeräykseen, mistä ainakin tuolla facebookissa on ryhmä.

Ja päätin samalla julkaista pienen inventaariokuvan miun kaikista niistä pienistä ja tarpeellisista tavaroita, joita myös innostuin järjestelemään. Tässä kuvassa on siis likimain kaikki nappini, helmeni, nauhani, soljet ja kahvat. Ja huomaatkaa uudet hiilikuituisen Knit pron puikot. Ne mä sorruin ostamaan itselleni, kun viimeksi hankin lankaa sny-parilleni. Vielä en ole ennättänyt testaaman, mutta ehkäpä viikonlopun reissuneuleeksi otan sukat ja nämä puikot testikäyttöön.







Aivan mielettömän nopeasti on lumet sulaneet ja kevät on saapunut kuin huomaamatta. Voi tätä valon määrää. Käsityörikasta viikkoa teille kaikille!

                                                                Anne-Mari

torstai 11. huhtikuuta 2013

Ylläripostia

Eilen postimies toi sisälle asti postit ja siinä nuorimmaisen synttärivalmistelujen pahimmassa kiireessä silmäni osuivat ensimmäisenä pulleaan pussukkaan ja lähettäjän nimeen - Tinttamarelli. Ensin mietin, että onko sitä tullut yön pimeinä hetkinä tehtyä tilaus, mutta kun en nyt mieleeni saanut mitä olisin tilannut, niin pitihän se synttärihumu hetkeksi unohtaa ja paketti avata. Ja voi mahdotonta mitä sieltä sisältä löytyikään. Katsokaapas ja ihastelkaa;







Pussukasta löytyi neljä kerää Sublime baby cotton lankaa, knit pro soft grip virkkuukoukku, ihania synttäriaiheisia nappeja, nauhoja ja nallet, jotka heti ajattelin olevan puikonpäähän tarkoitettuja? Tämä voisi olla porkkanapaketti kesään sny-kierrokselta vaikken tästä mitään virallista vinkkiä/porkkanaruusun kuvaa löytänyt? Aivan ihana paketti ja tuli kyllä mitä parhaimpaan aikaan.

Ja valmistuihan ne sny-parin yllätyskerästä neulotut sukatkin. Lanka on puuvillaa, joten kovaa käyttöä nämä eivät kestä, mutta unisukkina toimivat varsin hyvin kuten sny-parini vihjaiskin. Lanka on todellakin ihanan pehmoista ja värit minulle mieleisiä. Turkoosi on niin kaunis ja vaikka tässä oli muutama itselle vähän vieras väri, niin hyvinhän nuo sopviat yhteen. Ja vaikka minulle iski jossain vaiheessa neulomista sellainen epäusko, niin kyllä mä jostain syystä lopputuloksesta tykkään. Ja otinkin nämä itselleni sellaisiksi kokeilumalliksi, sain hyvää harjoitusta siihen, että sukka neulotaan varpaista varteen ja harjoittelinpas näihin uuden aloituksenkin, mihin sain idea ja ohjeen heivatut kudelmat blogista. Eli sukka on aloitettu luomalla 12 silmukkaa ja sitten on neulottu 24 krs aina oikein. Sen jälkeen on poimittu kaikilta sivuilta 12 silmukkaa ja jatkettu sileää neuletta. Kantapää olisi ollut parempi, jos olisin neulonut sen myös aina oilein, mutta päätin kokeilla ullasta löytyvää ohjetta, jossa neutataan kantapää kuten perinteisessä sukassa ja puolivälissä kantapään neulomista koin sellaisen ahaa elämyksen, että tästöhän oikeasti tulee perinteinen kantapää, vähän toisinpäin vain. Kantapää neulottu yksinkertaisesti, koska sukkiahan ei ole tehty kestämään kulutusta. Lankaa sain näihin neulottua 81 grammaa eli minulle jäi vielä liki 50 grammaa yllätyslankaa johonkin muuhun projektiin. Yksi idea minulla onkin valmiina mielessä, kunhan vaan ennättäisi tekemään näiden kaikkien ideoiden lomassa.





Viime yönä sukat olivat jo jalassa ja olivatkin mukavat unisukat, juuri sopivat tälle säälle. Lämmittivät juuri sopivasti miun viluisia varpaita. Ja mikä parasta, sain taas kivan onnistumiskokemuksen tässä varpaista varteen neulomisessa.

                                                               Anne-Mari

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Keltaista lämpöä

Tänään valmistuivat mun ikiomat ihanuudet, auringon (tai vaikkapa kalpan) keltaiset pitkät palmikkosukat. Ohje löytyy Novitalta nimellä palmikkosukat (novitan sivut nyt jumissa, joten ei linkkiä pysty laittamaan). Näitä sukkia tehdessä on kyllä taas fiilikset vaihdelleet laidasta laitaan. Välillä pitkänpitkä varsi oli jo kovin ärsyttävä, ja meikäläisen paksuun jalkaan jopa tiukahko. Välillä jo tarjottelin näitä sukkia tytölle, mutta tein sitten kuitenkin itselleni sopiviksi eli kokoon 39. Ja kun mä sain nämä sukat valmiiksi ja jalkaan asti, niin tykkäänhän mä niistä ihan mahdottomasti. Ensiksikin tuo väri, voi että näissä sukissa tuntuu jo siltä, että kesä on tullut mun luo. Kesä, aurinko ja lämpö. Ja vaikka toinen sukka tuntuu lyhyemmältä ja palmikonkierrot tiukemmilta, niin silti mä näistä tykkään - mun auringot. Lankana kirpparilta ostettu Novitan 7 veljestä keltainen, kulutus 171 grammaa.












Näissäpäs sukissa on kiva astella kohti seuraavaa haastetta. Sillä ne toisetkin keskeneräiset sukat on jo loppusuoralla, odottavat päättelyä ja toki kuvaamista. Ne sukat ne vasta ovatkin aiheuttaneet harmaita hiuksia, ne SNY-parini yllätyskerästä neulotut. Mutta niistä lisää sitten kun ennätän ne päättelemään ja kuvaamaan.

Aivan mahtavan ihanaa, kun aurinko lämmittää ja oikeasti se kesä on jo ihan nurkilla!

Ja kiitos, kaikille teille jotka minulle olette kommettia jättäneet, ne ne vasta mieltä lämmittävät!

                                                                       Anne-Mari

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Viimeinen pari uunista ulos...

Tai tässä tapauksessa lähinnä voisi sanoa, että ensimmäinen pari valmiina uuniin. Tuli vain pari ja uuni -sanoista mieleen lapsuuden suosikkileikki, jota nykylapset eivät enää taida edes leikkiä? Eilen valmistui miun ensimmäinen patalappupari...jee, eikähän tuohon mennytkään kuin lähes 35 vuotta. Nyt voisi toiveikas olla, että kun on saatu ns. solmun pää auki, niin jospa niitä pystyisi jatkossakin silloin tällöin tekemään. Näissä lappusissa lankana suomalaisen sukkalangan ja 7 veljeksen jämiä, kulutus 109 grammaa. Mietin, että mikähän lanka olisi kaikkein parasta patalappuihin?


Kuvassa alempi lappu näyttää siltä, että siinä olisi jokin kulma vaikkein näin ole. Lienee syntynyt siitä, kun ventytin lapun suoraksi, kun en jaksanut alkaa silitysrautaa kaivamaan esiin. Molemmat laput on kyllä suorareunaiset. Takakappaleet on tehty vain pylväitä virkaten, joten ei niistä kuvaa kehdannut ottaa.

Nyt olisi vielä ne kahdet sukat kesken, ennen kuin pääsen lappusen kimppuun, vielä ainakin on hirmuinen polte päästä virkkuukoukun kimppuun.

Kiitos kommentin jättäneille, niitä on aina ilo lukea :)

                                                                  Anne-Mari

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Huhtikuun hurjuuksia

Minulla on työn alla sukkapari jonka neulominen tökkii. Aloitin siihen rinnalle työstämään sny-parini yllätyskerää ja yllätys yllätys, sekin alkoi tökkimään. Nämä kaksi keskeneräistä työtä saivat minut jo kiukustumaan ja mietin, että mitäpäs sitä sitten aloittaisi tekemään? Ja siinä se ajatus sitten tuli, nyt mä teen se patalapun. Mä olen elämäni aikana aloittanut aika monta lappua aika monella eri ohjeella ja aina jokin mättää ja homma jää kesken. Mielestäni patalaput on kuitenkin loistava välineule/virkkuu ja niitähän aina tarvitaan, meillä ja muualla. Niihin on helppo kuluttaa kaikenlaisia jämälankoja. Jep, syitä on monia, joten miksi ei? Ja kuulkaapas, nyt se on syntynyt, se miun ensimmäinen patalappu. Kuvaa en vielä julkaise, koska ajattelin ihan hupsuksi heittäytyä ja tehdä toisen mokoman pariksi ensimmäiselle. Toivottavasti ei toisen lapun teko kestä niin kauaa kuin ensimmäisen, liki 35 vuotta.

Ja siinäpä lappua virkatessani ja perinteistä blogokierrosta tehdessäni silmiin osui virkattu torkkupeitto, joka virkattu viikossa. Juu, viikossa. Siitäpä sitten lähti hurjuus numero kaksi. Mä haluan kans, oman uuden peiton ja tänä keväänä. Sen verran järjen ääni huuteli, että tee nyt sentäs ne töktök-sukat ensin alata pois, ties vaikka koko peittoidea laantuisi ja ties unohtuisi sillä aikaa. Ja niin päätin tehdä. Ensin neulotaan sukat pois ja sitten vasta peiton kimppuun, jos idea vielä tuntuu kiinnostavalta. Lankaahan minulta peittoon löytyisi omasta takaa, joten sekin houkuttelisi.

Ja ajattelin tässä sitten ihan julkisesti asettaa itseni lähes täydelliseen langanostolakkoon. Lakkoa on tarkoitus jatkaa sinne saakka, kunnes olen saanut itseltäni painoa pudotettua sellaiset 7-8 kiloa. Minullehan on tässä kotivuosina kertynyt melkoisesti ylipainoa ja kun nyt lankavarastonikin paljastui melkoisen ylipainoiseksi, niin ajattelin haastaa lankavarastoni kanssani hoikistumaan. Mikään masokisti en tunnusta olevani ja tietyn jouston sallin langanostoissa, ja akuutti tarve on jousto nro 1.

Ja blogikierroksella törmäsin muuten Vaari kutoo- blogissa kivan arvonnan - käyhän sinäkin äänesi antamassa 10.4.2012 mennessä.

Ja loppuu muutama kuva miun eräästä pikku apurista :)




                                                                         Anne-Mari