torstai 31. tammikuuta 2013

Tammikuun viimeiset

Sain kuin sainkin viimeistelykeijun kylään ja nyt on keskeneräiset tehty. Eli saan keskittyä koukun heilutteluun. Toki uskon, että kunhan tässä hetken virkkailen, niin eiköhän sitä jokin uusi idea hyppää puikoille tuolta minun loppumattomasta "tee sitten joskus"-listasta. Tammikuun viimeisenä käsityönä valmistui setti meidän 3-v "prinsessalle". Lankana Novitan säde ja ikivanhan nalle-langan loppu. Hetken mietin sopivaa huivimallia tuolle meidän eloisalle neitoselle, joka kuitenkin ulkona on melkoinen vilukissa. Ja mielestäni baktus-huivi toimii parhaiten lapsella. Sillä saa tarvittaessa kasvot hyvin suojattua tuulta ja tuiskua vastaan ja pysyy kaulassa hyvin.







Kiitokset kaikille kommentin jättäneille. Ja Anneli, koetan muistaa tuon vinkkisi, kun seuraavan kerran aaltovirkkausta koetan.


                                                                Anne-Mari


ps. Tammikuussa lankaa kului 1481 grammaa ja niitä tuleviahan en enää ede punnitse. Paitsi jossain sopivassa rakosessa mittaan kaikki lankani :)

Perusharmaata arkea

Tänään ja eilen on saanut poskea pihalla lumitöitä ihan urakalla. Alkaa pihassa kinokset olemaan jo niin korkeita, että saa tosissaan tehdä töitä kolatessa. Mutta eipähän tarvitse pitkälle lähteä kuntoilemaan. Ja kyllä mä tykkään tästä lisääntyvästä valoisuudesta. Mun on jotenkin nyt vaikea keskittyä yhteen käsityöhön kerrallaan, mikään ei kiinnosta niin paljoa, että valmiiksi saisi. Tai yksi kiinnostaisi, mutta sitä panttaan siihen asti, että saan nuo muutamat pienemmät alta pois. Mä olen jo vuosia haaveillut ja suunnitellut tekeäväni olohuoneeseen torkkupeiton. Mielikuvissa peittoni oli tehty isoäidinneliöistä. Ja niitähän mä tehdä nypelsin. Kahdessa erässä ja kun jossain vaiheessa kaivoin esiin ne aiemmin virkkaamani neliöt, tajusin tehneeni sujuvasti kahden kokoisia neliöitä vaikka lanka ja koukku on tismalleen samankokoinen. Vähän aikaa siinä tuskailin ja tuumailin, että saisikos noista nyt jotain kasattua vai puranko kaikki ja omaan sitten kasan pieniä lankanöttösiä. Siinä tuumaillessa ajatus isoäidinneliöpeitosta vaihtui aaltovirkattuun peittoon - sellainenhan olisi hieno ja siinähän on paljon vähemmän langanpäättelyäkin. Eikun 200 silmukkaa ketjuun ja siitä niitä pylväitä tekemään. Ensimmäisen kerroksen tein ja toista aloitin, mutta sitten tajusin, että ne aallot puuttuvat. Minun aaltovirkkaus oli tehty ilmeisen tyynellä säällä, ilman suuria laineen liplatuksia. Ja purin sen aloituksen. Siirryin jo välillä selailemaan virkkausohjekirjojani ja uusia ideoita. Ja sieltähän se hyppäsi, täydellinen malli minun torkkupeitolle. Sitä koukutin eilisen ja mielelläni tänäänkin olisin vain virkannut. Mutta realismi tuli väliin ja jarrutti. Tämä peittoprojekti on niin iso, että paranee nyt hillitä mieltään ja tehdä nuo muutamat keskeneräiset alta pois ja sitten voi hyvillä mielin keskittyä virkkaamaan. Ja näin ollen tänään valmistui itselleni peruslapaset. Lankana Novitan 7 veljestä ja kulutus 84 grammaa. On ne lapaset samankokoiset, kuvassa jotenkin näyttävät erikokoisilta, hassua.



Anne-Mari

tiistai 29. tammikuuta 2013

Tytölle asusteita

Olin tyttöni kanssa lankahyllyllä. Hän sanoi, että haluaa opetella neulomaan huivi itselleen. Langaksi valitsi Novitan valkoisen Säde-langan ja minä nappasin sille kaveriksi kerän Rose mohairia. Ajattelin, että tyttö voisi hyvinkin tuubihuivin itselleen innostua tekemään, koulussa ovat oikeaa silmukkaa jo neuloneet. Kotona sitten tyttö totesi, että tämän langan minä saan neuloa, hän opettelee neulomaan sitten jollain muulla langalla. Mitäpäs siihen sitten lisäämään, näppärä keino kiilata oma työ minun loputtomaan neuletoivelistaani. Mutta tytön toivetta kuuntelin ja neuloin tuubihuivin ja kun tuota Säde-lankaa jäi, tein pipon kaveriksi. Hieman eriparia ovat, kun pipoon ei riittänyt mohairlankaa ja sen tilalle otin komerostani valkoista puuvillaa. Langankulutus yhteensä 175 grammaa.









Olen saanut muutaman uuden lukijan, kiitos ja tervetuloa. Näistä kiitos varmaan kuulunee saamalleni tunnustukselle. Se saikin miettimään sellaista ilmiötä, kun lukijaksi liittyminen. Millä perusteella toisissa blogeissa on hirmuisesti lukijoita ja joissakin ei juuri ketään? Lukijat kuitenkin ovat tämän blogi-kirjoittamisen mitän hienoin mauste ja ne kommentit ilahduttavat kirjoittajaa suuresti. Onko lukijaksi liittymisen kynnys jotenkin korkea, pitääkö blogissa olla jotein super-ekstra-hyper-jännää, että sinne liitytään jäseneksi? Vai onko runsaasti lukijoita omaavalla blogikirjoittajalla oikeasti paljon ystäviä tai tuttavia? Vai mistä valtaisat erot johtuvat? Minä itse saatan liittyä jonkun blogin lukijaksi jo yhdenkin kivan postauksen takia, jotta muistan jatkossa polkuni sinne takaisin. Lukijaksi liittyminen ei kuitenkaan maksa mitään, joten sekään ei ole esteenä lukijaksi tyhtymiselle.

                                                               Anne-Mari                                                      

maanantai 28. tammikuuta 2013

Tunnustus ja muuta kivaa


 Sain tunnustuksen PurppuraPerhosen Unelmia-blogista. Tämä onkin ensimmäinen tunnustus, jonka olen saanut ja olen siitä hyvin kiitollinen, kiitos siis siitä.

Tämän tunnustuksen tarkoitus on saada huomiota suhteellisen uusille blogeille, joilla on alle 200 lukijaa.
Tässä säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.

2. Valitse 5 ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

3. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen antavat sen eteenpäin.



Ja minä valitsin seuraavat blogit tunnustuksen saajiksi:


Vaikeintahan tässä oli nyt valita nuo uudet tunnustuksen saajat. Monella blogilla ei ole 200 lukijaa, vaikka olisi pidempään blogia pitänyt. Koetin nyt tähän valita sellaisia, jotka tuon kriteerin täyttävät, suhteellisen uusi blogi käsite nyt etenkin on melko kyseenalainen? Olkaapas hyvä vain, uudet tunnustuksen saajat.

Perjantain posti toi minulle mukavaa postia. Sain postikortin SNY-pariltani. Ja kortissa aloitettu lastenlauluhan on tietenkin "minun ystäväni on kuin VILLASUKKA". Tämä onkin yksi lempilastenlauluistani, laulettu meidän pojan ristiäisissäkin, isosiskon toiveesta.Ja villasukat on kyllä mun suosikit. Entistä enemmän odotan helmikuun ensimmäistä pakettia. Kiitos SNY!


Nämä kaksi asiaa ovatkin minua ilahduttaneet nyt kovasti. Viikonloppu on mennyt mahataudissa ja se tauti ei ole meille kovin toivottu vieras. Nyt sairastuneita on vasta kaksi, saas nähdä kuinka monta kaatuu taudin alle?

Anne-Mari


torstai 24. tammikuuta 2013

Jämälangat käyttöön

Vaikka uusia lankoja on tullut tupaan ovista ja ikkunoista hyppäsi puikoille kuitenkin villasukan tekeleet jämälangoista. Nämä tulevat lämmittämään meidän isoimman pojan jalkoja, koko on noin 35. Lankana / veljestä jämäkerät, kulutus 98 grammaa.


Ja vaikka mä miten kyttäsin postimiestä, ei odotettua korttia saapunut. Joten joudun vielä vartomaan ensimmäistä SNY-lähetystä, kommenttisi jo ilahduttikin minua - kuten moni muukin kommentin jättäjä. Kiitos teille!

Anne-Mari

maanantai 21. tammikuuta 2013

Jännittävä kevät tulossa

Hupsista hei ja hurjuus tuli. Ilmottauduin mukaan kevään SNY-kierrokselle. Monesti olen mukana olleiden sivuilla ihastellut, mitä kaikkea kivaa kukin on vuorollaan paketissaan saanut. Ja tänä vuonna päätin rohkaistua mukaan ja lähetin ilmottautumisviestin emolle, onnekseni minut myös hyväksyttiin mukaan. Ja voi pojat sentään, miten elämä muuttui kertaheitolla taas superjännittäväksi ja niin kivaksi. Ihanhan tässä on kuin lapsi juuri ennen Joulua ja tänä vuonna saankin viettää Joulua monta kertaa eikä tarvitse itse omia paketteja ostella. Oman parini tiedot sain eilen ja tulostettuani ne, olen pariini koettanut tässä hieman alkaa tutustumaan. Ja jännittää kyllä, osaako sitä laisinkaan miellyttää omilla valinnoillaan omaa paria - toivottavasti ei nyt ainakaan ihan metsään mennä valintojen kanssa. Postikorttikin on ostettu ja huomenna ajattelin sen kirjoitella ja postiin kiikuttaa - siitä se sitten lähtee, 4 kuukauden jännitysseikkailu. Tässä vielä linkki Salainen Neuleystävä kevät 2013 -sivulle, klikkaa kuvaa ja pääset lukemaan lisää. Tuonne sivupalkkiin en tätä nappia valitettavasti osaa linkittää.








Ja tästä kierroksesta innostuneena kävin tänään puikko ja koukkuloukkuni kimppuun. Mähän olen surkean huono pitämään puikkoja järjestyksessä ja nyt kyjyn jäljiltä varastoni oli kyllä ihan sekaisin. Kuvasinkin tämän järjestelyprojektin, mutta siitä lisää tuonnempana. Tänään ajattelin esitellä kuvasarjan siitä, miten lankavarastoni sai lisää lankaa, kun päätin purkaa yhden edellisen vuoden kyjytyön, joka ei kovasta alkuodotuksesta huolimatta päälleni eksynyt kuin yhden ainoan kerran ja ajattelin, että lanka voisi päästä hyödylliseen käyttöön eräässä muussa muodossa.

                                          1. Alkuun minulla oli se käyttämätön neule:


                                          2. Sitten minulla oli muutama kerällinen kiharaa lankaa


                                        3. Langat kieputin pahvin ympärille vyyhdiksi


                                         4. Vyyhdit sidoin kiinni langanpätkillä


                                        5. Kiharaiset vyyhdit kastelin vesiastiassa

  
                                        6. Enimmät vedet puristelin pois ja samalla suoristin lankavyyhdin
                                            ja ripustin ne roikkumaan koukuilla allekkain.






                                                       7. Ja tadaa, näin päätyi lankavarastooni taas 327 grammaa lähes
                                                           suoraa lankaa odottamaan kerälle pääsyä.





Tulipas melkoinen kuvapläjäys. Mitään uutta ja ihmeellistähän tässä ei ollut, kuten ei blogissani yleensä. Näppärästi nuo vyyhdit kuitenkin tuolla koukkutekniikalla suoristuivat ja toinen vyyhti toimi näppärästi painolastina. Näille langoille minulle on jo onneksi se parempi käyttökohde mietittynä - kunhan vain ehtisi joskus toteuttamaan.

Ja jottei vaan lankavarasto pääse kutistumaan (eikä minun koko loppuvuotena tarvitse edes haaveilla langanostosta) kotiutui tänään jo jokin aika sitten viimeiset tilaamani langat. Ihastelkaapas niiden väriloistoa.



Anne-Mari


lauantai 19. tammikuuta 2013

Superhelppo mohairpusero tytölle


Kun sain käsiini vuoden ensimmäisen Suuri käsityökerho-lehden, hyppäsi sieltä tee heti listalle yksinkertainen mohairpusero. Lankakaupassa sitten väriä miettiessä tuli mieleen tyttö, joka on jo jonkinaikaa toivonut itselleen lämmintä puseroa. Joten päätinkin ottaa tytölle mieleisen värin ja tuumin,että kylläpä puseron mallikin sopii paremmin tytön hoikkaan olemukseen kuin minulle. Joten vikkelästi tikutin neuloa tämän superhelpon neulepuseron. Näin jälkikäteen totean, että kädentiet saisi olla reilusti ohjetta väljemmät, tämä lanka kun kuitenkin vaatii alle jonkun toisen puseron. Lankana Novitan Rose mohair, petroolin sävy, menekki 143 grammaa.



Ja jottei loppuvuonna tarvitsisi tuskailla langan vähyyttä, kotiutui jälleen ennestään jo pullistelevaan lankavarastooni pikkuisen lisää, tällä erää kesäisiä - keveitä lankoja.






Olen tällä viikolla päätynyt purkamaan erään tehneen neuleeni, jota ei ole tullut käytettyä. Nyt on tulossa hyötykäyttöön lankaa, joka toivottavasti päätyy lähiaikoina käyttökelpoisampaan muotoon. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Ihana, kun aurinko on jo muutamana päivänä näyttäytynyt!

Anne-Mari

lauantai 12. tammikuuta 2013

Viimeinen kyjy tuvasta ulos


 No joo, otsikko on taas mitä on. Mutta kyjyilyt on saatettu päätökseen eikä mennyt edes kuukautta yliajalle. Se vaan tuli sellainen tylsyys näitä kahta työtä kohtaan, kun ei aikarajoissa valmistuneet. Onneksi voitin tuon no olkoot sitten fiiliksen ja nyt on pöytä tyhjänä uusille suunnitelmille. Ja niitähän riittää. Kaupatkin pullistelee mitä ihanaisempiä, kevään värisiä lankoja. Mutta se viimeinen kyjy siis. Ohje tähän löytyy Novitan kevät 2012 lehdestä, nimellä Naisen neulottu kirjoneuleliivi. Odotukset oli kovat, kovin minun mallinen takki tai liivi on. Alkuun ajattelin tehdä tämän kaksivärisenä, perusraitaisena. Mutta ensimmäistä punaista raitaa neuloessa minunn iski jokin vimma ja kaivelin jotenkin takkiin sopivat värit ja aloin vääntämään kirjoneuletta. Oikeastaan ensimmäistä keraa näin isosti. Ja siitä se sitten lähti. Vähän jouduin soveltamaan kuvioita jäljellä olevien lankojen mukaan ja muutama virhe sinne myös mahtuu. Kirjoneuleesta muuten tykkäsin kovasti, mutta se päättely. Miten ihmeessä te saatte eriväriset langat pääteltyä siististi. Minä yritin ja kokeilin, sinnikkäästi yritin pysyä päättelyssä "oman" värisellä neuloksella mutta tässä mallissa ainakin ihan turhauttavan toivotonta. Silmukka siellä, toinen jossain. Mutta tehty on, valmiina ei ihan niin innostava ole. Ehken värit on kuitenkin liian iloittelevat minulle ja kaula-aukko on hievenen liian avoin. Ja kolmas ja se isoin vika. Mä ne oikeasti edes tykkää napeista. Ne aukeaa ja niiden kohdalta neulee näyttää hassulta. Toki onhan tälläinen ainakin kotona helppo käyttää ja riisua pois, jos liian kuuma tulee. Katsotaan lämpenenkö tätä käyttämään vai jääkö komeroon? Lankana Novitan 7 veljestä tumman harmaa, viininpunainen, oranssi ja vihreä, kulutus 570 grammaa. Testasin muuten tässä kuvion kirjontaa jälkikäteen. Ja vaikka epäilen, ettei jälkikäteen varmasti ole helppo sanoa mitä kuvioita olen neulonut ja mitä kirjonut jälkikäteen, niin tykkään kyllä paljon enemmän neuloa nuo kuviot suoraan. Jälkikäteen vain saa tihrustaa, mihin sillä neulalla pitikään pistellä.



 




Kuvat on valitettavan huonoja. Vaikka mentiin ulos kuvaamaan, niin jotenkin kovin synkkiä nuo kuvat on. 

Anne-Mari




torstai 10. tammikuuta 2013

Lämmikettä itselle

Tänään sain valmiiksi vuoden toisen työn ja oikeastaan kolmennenkin. Tekaisin itselleni samanlaisen setin kuin joulukuussa tytölle. Lankana Novitan Rose mohair ja Silmu. Langanmenekki 204 grammaa. Nopea ja helppo tehdä ja koekäytetty jo tänään, tykkään kyllä itse.  




Tänään saan viimeisteltyä viimeisen kyjytyön eli sen neuleliivin/jakun. Illalla kostutan ja ehkäpä huomenna saan kuvat otettua. Jotenkin kyjyn epäonnistutta meinasi kiinnostus lopahtaa ja ne viimeiset pistot ja lankojen päättely sekä nappien kiinnitys vei hirmuisesti aikaa. Tänään sitten otin itseäni niskasta kiinni ja tein homman valmiiksi. Uusia suunnitelmiahan on odottamassa jo jonoksi asti. Kun vain tietäisi mistä aloittaisi. 

Anne-Mari

tiistai 8. tammikuuta 2013

Vuoden ensimmäinen


 Hyvää alkavaa vuotta 2013!

Jotenkin minusta tuntuu, että aloitan aina vuoden villasukilla. Tai ainakin viimeiset kolme vuotta olen näin tehnyt kirjanpitoni mukaan. Tänä vuonna sukat ovat tietenkin kyjyssä kesken jääneet villasukat ja ne on polvekeraitasukat, jotka olivat taas odotettua helpommat tehdä. Mallikerta pysyy hyvin mielessä ja malli sopii passelisti tuollaisille raitalangoille. Ohje löytyy täältä polvekeraitasukat. Lankana varastostani kaivettu Nallen kukkaketo/ruusu. Langankulutus 84 grammaa, vaikka sukat on kokoa 39.


 Ja vaikka minulla on aina tarkoitus pienentää valtavaa lankavarastoani, niin ajattelin tänä vuonna kokeilla erilasta taktiikkaa. Sillä joka vuosi minulle käy niin, että houkutus käy liian suureksi ja sorrun hurjiin lankaostoksiin. No nyt ajattelin, että jos tuon valtavan langasostotarpeen täyttää jo alkuvuodesta, niin sitten on loppuvuosi aikaa neuloa nytkyttää. Toteutuneeko suunnitelma vai onko varastoni entistä suurempi tämän vuoden lopussa - aika näyttää. Tässä kuitenkin vain osa lankahankinnoistani, osa on vielä tulossa. Kaikki on hankittu jostain tarjous- tai alelaatikosta.



Ja seuraavat langat sain yllärinä siskoltani, hän kun halusi ottaa itselleen sen aiemmin kummipojalle neulotun takin. 




Ja viimeisenä yllärinä kyjy-arvontavoitto, josta sain jo aiemmin sähköpostiini ilmoituksen. Posti toi eilen ja vaikka aiemmin en ole ollut kovin innostunut aiheesta, herätti illan kirjaselaus jo muutamia "tuon haluaisin tehdä"- ajatuksia. Kirjassa on ainakin runsaasti herkullisia kuvia ja sitä väri-iloa, mitä kaipaan näin talvella. Kiitokset palkinnon lahjoittajalle eli Kristalle . Ja nyt se kuva :)





 Anne-Mari