Elokuu käy kohti loppuaan ja meilläkin arki alkaa saada jonkinlaisen rungon, vaikkakin kolmivuorotyöläisenä se on hieman hatara. Minulle suuri helpotus oli, kun kuopion kaupunki vihdoin vastasi miun päivähoitotarpeeseen ja lasten iltahoito järjestyy tuossa Laurin päiväkodilla, hoitaja käy esikarilaisen ja ekaluokkalaisen hakemassa päiväkotiin miun iltavuoroiltoina ja hoito on turvattu heillä. Kaksi vuotta meni tähänkin taistoon, vaan nyt on aika nauttia. Ja miehän nautin. Ilmottauduin taas mukaan syksyn salaiseen neuleystävä-rinkiin ja näin on turvattu mukava syksy. Esimakua sain jo, kun postipoika toi pariltani kortin, muumisellaisen ihan niin kuin mie tykkään. Ystävät auttavat aina-kertoo kortti ja niin se juuri on. Ystävät ovat elämän parhautta ja pitäisi aina muistaa ystäviä, lähellä ja kaukaa. Toinen mietelause johon ihastuin, kun sen joskus Facebookissa näin oli jotakin näin
"
tuntemattomista
voi tulla ystäviä
yhtä helposti kuin
ystävistä tuntemattomia"
Vaan käsitöitäkin on tullut tehtyä. Hitaasti ja harkiten. Tilaustyö jotenkin aina saa tekemisen jumiin. Nytkin töissä kaveri pyysi tekemään sukat. Punaiset, ei kiristävät. Ja niitä mie tein kaksi viikkoa. Enkä silti ole jälkeen tyytyväinen. Työkaverin vauvalle on myös vaunupeitto valmistunut vaan se odottaa vielä höyrytystä.
Tässä nämä pitkään ja hartaasti tehdyt sukat, lankana 7 veljestä ja kulutus 102 g, koko 39
Kiitos käynnistäsi ja
Aurinkoista alkavaa syksyä!
Anne-Mari
