Syksyn sny-kierros käynnistyy

Elokuu käy kohti loppuaan ja meilläkin arki alkaa saada jonkinlaisen rungon, vaikkakin kolmivuorotyöläisenä se on hieman hatara. Minulle suuri helpotus oli, kun kuopion kaupunki vihdoin vastasi miun päivähoitotarpeeseen ja lasten iltahoito järjestyy tuossa Laurin päiväkodilla, hoitaja käy esikarilaisen ja ekaluokkalaisen hakemassa päiväkotiin miun iltavuoroiltoina ja hoito on turvattu heillä. Kaksi vuotta meni tähänkin taistoon, vaan nyt on aika nauttia. Ja miehän nautin. Ilmottauduin taas mukaan syksyn salaiseen neuleystävä-rinkiin ja näin on turvattu mukava syksy. Esimakua sain jo, kun postipoika toi pariltani kortin, muumisellaisen ihan niin kuin mie tykkään. Ystävät auttavat aina-kertoo kortti ja niin se juuri on. Ystävät ovat elämän parhautta ja pitäisi aina muistaa ystäviä, lähellä ja kaukaa. Toinen mietelause johon ihastuin, kun sen joskus Facebookissa näin oli jotakin näin

                                               " tuntemattomista
                                voi tulla ystäviä
                                yhtä helposti kuin
                                ystävistä tuntemattomia"


Vaan käsitöitäkin on tullut tehtyä. Hitaasti ja harkiten. Tilaustyö jotenkin aina saa tekemisen jumiin. Nytkin töissä kaveri pyysi tekemään sukat. Punaiset, ei kiristävät. Ja niitä mie tein kaksi viikkoa. Enkä silti ole jälkeen tyytyväinen. Työkaverin vauvalle on myös vaunupeitto valmistunut vaan se odottaa vielä höyrytystä.

Tässä nämä pitkään ja hartaasti tehdyt sukat, lankana 7 veljestä ja kulutus 102 g, koko 39

                                                          Kiitos käynnistäsi ja

                                                Aurinkoista alkavaa syksyä!


                                                Anne-Mari

Valmistuu joskus tässäkin torpassa jotain

Elokuu on käynyt jo puoliväliin ja ei voi kuin todeta, että päivät katoavat kuin huomaamatta. Lasten ollessa isänsä luona olin suunnitellut tekeväni yhtä sun toista, vaan empä ennättänyt oikeastaan kuin sitä yhtä. Vaan onneksi edes sen. Ikuisuusprojektiksi uhannut jäädä huivi, johon ohjeen ja langan sain viime vuoden keväällä kai jo sny-pariltani on vihdoin valmis. Elikkäs miun ensimmäinen oikea neulottu huivi, Multnomah on tosiaan valmis. Tämänhän mie laitoin puikoille jo talvella vaan sitten se jäi odottamaan parempaa aikaa neuloa rauhassa ja sitten muuton jalkoihin. Vaan oikeasti ohje on aika simppeli, oppii nopeasti ulkoakin. Ja huivihan on kaunis, lanka miulle edelleen mieleistä. Vaan kuvittelin huivia isommaksi.

Lankana Millie colorin socks&lace lanka, kulutus 87 grammaa.

Ja sitten sain tikuteltua yhden parin olgasukkia äidilleni syntymäpäivälahjaksi, mukaan pakettiin sujautan jalkarasvaa. Sukissa lankana punaraitaista seiska veikkaa ja harmaa on suomalaista sukkalankaa. Kulutus 122 grammaa.

Lankaa on tähän mennessä kulunut 6441 grammaa ja lisäksi tietty kaikki keskeneräisissä kiinni olevat langat. Jotenkin on hirveän hitaaksi tullut, ajatuksissa ehtii vaikka sun mitä, tosielämässä ei juuri mitään.

Vaan nauttikaahan kaikki kauniista,kesäisistä päivistä, toivottavasta tälläisiä olisi vielä paljon jäljellä. Osallistuin tänäkin syksynä sny-rinkiin, kivaa odotettavaa on siis tiedossa pitkin syksyä!


                                                               ANNE-MARI