Vuoden vika vai tokavika?

Otsikkoa miettiessäni tupsahti ruutuun tuo sana vika/tokavika. Ja vaikka korjasin sen useampaan kertaan muotoon viimeinen/toiseksi viimeinen, niin kummasti se taas noin kääntyi, hassua. Ja otsikkohan siis tietenkin tulee siitä, etten nyt tiedä esittelenkö tässä nyt jo tämän vuoden viimeisen käsityöni vai onko sen aika vasta huomenna? Olipa niin tai näin, niin ihana, vaikkakin aika raskas vuosi alkaa olla loppumaisillaan ja kuten tavallista, olen jotenkin surumielinen näin vuoden viimeisinä päivinä. En tiedä mikä minua aina vuoden vaihteessa niin surettaa? Kai se on se, kun tapaa mennyttä miettimään ja kasaan laittamaan ajatuksia, jotta voi uuden vuoden aloittaa puhtain aatoksin? Kaksi asiaa nousee tästä vuodesta ensimmäisenä mieleen ja ensimmäisenä tietenkin helmikuinen isäni poismeno, se suru puskee vieläkin esiin ja usein aika yllättävissä paikoissa. Kuolemassahan ei minulle mitään ihmeellistä ole, työni puolesta se on tullut selkeäksi osaksi elämää, mutta kun sen luopumisen joutuu ensimmäisen kerran tekemään läheisistään, niin kyllähän se koskettaa. Huhtikuu näytti taas sen elämän iloisen puolen, kun perheemme täydentyi suloisella pojan viikarilla. Siitä lähtien elämä onkin ollut taas melko elämänmakuista, melko vähäunista ja työntäyteistä. Talon laajennuksesta en nyt taida sanoa mitään,vaikka sekin on suurta roolia näytellyt tämä vuonna. Mutta joo, siihen käsityöhön. Kyjyt kun ei valmistuneet ajallaan, niin nythän niillä ei ole niin kiirus, ettei ehtisi välissä jotain muuta pientä tehdä. Tyttö on jo jonkin aikaa toivonut itselleen tuubihuivia ja kaipasin tässä jouluna ja välipäivinä jotain superhelppoa tekemistä, niin mikäs sen helpompaa. Tuubi ja pipo on neulottu Novitan silmusta ja rose mohairista kympin ja kasin puikoilla. Langanmenekki 152 grammaa. Tälläisen setin voisin tehdä itsellenikin, eri värisenä vain.

  

Kyjyistä kaksi jäi kesken, neulottu jakku/liivi ja ne yhdet sukat. Pikkaisen olen molempia ennättänyt tekemään ja toivon, että huomenissa saisin vielä toisen julkaistua. Mutta jos en sitä julkaise huomenna, niin sitten ensi vuonna siis. 

Mä olen tänään lasten kanssa liikenteessä potkukelkalla ja voi mahdoton miten hyvän mielen siitä sai, pitäisi useamminen jättää arkipuuhat vähemmälle ja keskittyä lasten kanssa nauttimaan ulkoilun riemusta.

Anne-Mari