Tytölle asusteita

Olin tyttöni kanssa lankahyllyllä. Hän sanoi, että haluaa opetella neulomaan huivi itselleen. Langaksi valitsi Novitan valkoisen Säde-langan ja minä nappasin sille kaveriksi kerän Rose mohairia. Ajattelin, että tyttö voisi hyvinkin tuubihuivin itselleen innostua tekemään, koulussa ovat oikeaa silmukkaa jo neuloneet. Kotona sitten tyttö totesi, että tämän langan minä saan neuloa, hän opettelee neulomaan sitten jollain muulla langalla. Mitäpäs siihen sitten lisäämään, näppärä keino kiilata oma työ minun loputtomaan neuletoivelistaani. Mutta tytön toivetta kuuntelin ja neuloin tuubihuivin ja kun tuota Säde-lankaa jäi, tein pipon kaveriksi. Hieman eriparia ovat, kun pipoon ei riittänyt mohairlankaa ja sen tilalle otin komerostani valkoista puuvillaa. Langankulutus yhteensä 175 grammaa.

Olen saanut muutaman uuden lukijan, kiitos ja tervetuloa. Näistä kiitos varmaan kuulunee saamalleni tunnustukselle. Se saikin miettimään sellaista ilmiötä, kun lukijaksi liittyminen. Millä perusteella toisissa blogeissa on hirmuisesti lukijoita ja joissakin ei juuri ketään? Lukijat kuitenkin ovat tämän blogi-kirjoittamisen mitän hienoin mauste ja ne kommentit ilahduttavat kirjoittajaa suuresti. Onko lukijaksi liittymisen kynnys jotenkin korkea, pitääkö blogissa olla jotein super-ekstra-hyper-jännää, että sinne liitytään jäseneksi? Vai onko runsaasti lukijoita omaavalla blogikirjoittajalla oikeasti paljon ystäviä tai tuttavia? Vai mistä valtaisat erot johtuvat? Minä itse saatan liittyä jonkun blogin lukijaksi jo yhdenkin kivan postauksen takia, jotta muistan jatkossa polkuni sinne takaisin. Lukijaksi liittyminen ei kuitenkaan maksa mitään, joten sekään ei ole esteenä lukijaksi tyhtymiselle.

                                                               Anne-Mari