Toukokuun sny-paketti

Pakettihan saapui minulle jo reilu viikko sitten perjantaina ja sen samantien hain postista, kun saapumisilmoitus puhelimeen saapui. Mutta täytyy heti alkuun pahoitella, että paketin postaus tänne on kestänyt säälittävän kauan. Mutta toukokuu on ollut jotenkin henkisesti kuluttava, etten ole vain selvinnyt sen vertaa koneen ääreen, jotta olisin tänne ennättänyt kirjoittamaan. Monenlaista haastetta on taas eteen tullut ja niistä selviäminen on ollut ykkösasia. Emokin tuossa jo hätyytteli, että onko paketti päässyt perille, siihen viestiin sentään selvisin vastaamaan ja nyt siis tänne, kun viimeinenkin vastus on voitettu ja onnistuin siirtämään kuvat kamerasta koneelle. Toukokuun paketti oli mieluinen, ihanaa vironvillaa monivärisenä että yksivärisenä. Viestissä pieni vinkki, jotta kirjavasta langasta voisi syntyä kaunis revontulihuivi - tämä on aivan totta, revontulihuivin neulomisesta mie ole haaveillut jo pitkään, ehkäpä mie joskus rohkenen yrittämään.Lisäksi paketista löytyi silmukkamerkkejä, ihana ohjelehtinen jossa oli ensivilkaisulla muutamia mielenkiintoisia malleja sekä energiaa antamaan välipalapatukka. Katsokaas ja ihastelkaa;

Perjantaina mie haastoin itseni siivoamaan varastoja ja heittämään kaikenlaista "ylimääräistä" tavaraa pois. Kaikkea sitä on tullut vuosien aikana säilöön laitettua ja nyt koetin tehdä reipasta poistoa, vaikkakin osa hävitetyistä tavaroista olisi ollutkin sellaista, jotka tulevat käyttöön muutaman vuoden päästä . Mutta jos tästä täytyy valmistautua lähtemään pois ja seuraavan kodin varastotilat on todennäköisesti paljon pienemmät, niin parempi luopua näin vähinerin kuin kertarytinällä. Auton kyytin pakkautuikin kierrätykseen lajitellut tavarat, pahvit, lasipurkit, metallit ja uff:n keräyskonttiin vaatteita ja kodintekstiilejä, takakontti ja -penkki täyteen. Ja tästä voimaantuneena innostuin siivoamaan oman käsityökopperoni ja sielläkin harrastin harkintaa sekä poistoa, tosin paljon pienemmässä mittakaavassa - lähinnä voisi puhua järjestelystä ja tiivistämisestä. Mutta olipa inspiroivaa katsella omia materiaaleja, heti syntyi innostus värjäykseen kun löysin parin vyyhdille jäänyttä ja kerimistä odottavaa lankaa, viime syksyn värjäilyistä. Ja nehän mie hurautin kerälle heti. Nämä kaksi lankaa unohtuivat oikeastaan keriä siksi, koska en ollut niiden sävyyn oikein tyytyväinen, mutta nyt talven levättyään, sävy miellytti jo omaakin silmää.

Ja koska mie sain ihanalta ystävältäni 6,5 kiloa raparperejä, innostuin oikein laittamaan padan porisemaan. Ehkäpä tällä viikolla on jotain uutta esiteltävää, jos siis kamera suotuu yhteisyöhön.

Ja tässäpäs teille vielä muutama kuva minun pihan kesäkukista, näitä koetan elossa pitää, jotta ilahduttavat minua mahdollisimman pitkälle tänä kesänä.

                       

 

 

          Oikein hyvää kesäkuun alkua ja aurinkoisia kesäpäiviä


                                                                  Anne-Mari